1.1.2012

Viimeinen kepponen

Maks ja Morits, voi, voi, voi teitä,
kujeita kun ette heitä!




Miksi taasen teette pahaa,
viileksitte säkkein mahaa!






Heikki ottaa selkähänsä
yhden myllysäkeistänsä.






Siitä aikoo ulos ovesta. -
Jyvät valuu säkin lovesta.






"Sappermentti!" - Ukko suuttuu.
"Keveäks´ tää säkki muuttuu!"






Ahaa! Jyväkasaan töytää,
pojat jyväin alta löytää.






Lapiolla säkkiin nuo
pojan lurjukset hän tuo.






Poikiin nousee kylmä hiki,
mylly kun on aivan liki.






"Veli myllär! Käykö päin
heti jauhaa nämä näin!"






"Tuohan tänne! - Myllär paiskaa
tuuttiin kaksi poika-raiskaa. -






Ra-ta-ta-ta! Kauhealla
mylly jauhaa ratinalla.






Pojat, joit´ ei saatu hyviks,
nyt on jauhettuina jyviks.



Siitä syö nuo kelvottomat


myllärimme hanhet somat.


Loppu

Tapaust´ ei kylän väki
surrut, sen jo heti näki. -
Leena-muori virttään veti:
"Sanoinhan mä sen jo heti!" -
Mestar´ Lukki aivan huutaa:
"Ei ne ansainneetkaan muuta!" -
Killi lausuu: "Niin on, niin on!"
Hyvä esimerkki siin´ on!" -
Tuumii leipur isomaha:
"Ahneus on vika paha!" -
Setäkään ei sanaa säästä:
"Pahuudell´ ei kauas päästä!" 
Heikki.ukko tuumii vain:
"Minuun tää ei kuulu lain!" -
Läpi kylän kulkee sana¨
iloisena kohinana:
"Jopa toki - kiitos Herran -
päättyi pahanteko kerran!"

Kuudes kepponen

Liki pääsiäisen juhlaa
kunnon leipurit ne tuhlaa
paljon sokeria noihin
pulla-, torttu-taikinoihin,
Maks ja Morits kovin halaa
jotain makeata palaa.




Mutta leipuripa aina
oven lujaan lukkoon painaa.




Varkaisiin ken haluaa,
piipun kautta mennä saa.




Siitä sisään siis näinikään
mustina kuin korpit ikään!




Hupsis! Laariin putoavat,
vehnäjauhoon sukeltavat.




Kas! Nyt Morits sekä Maks
vaihtui liidun-valkeaks.






Tuoll´ on rinkeleitä rivi.
Sinne pojat kiirehtivi.






Raks! Nyt tuoli alta hajoo!






Pojat taikinahan vajoo.






Taikinassa uituansa
täss´ on nyt he kauhuissansa.






Saapuu leipur´ möhömaha.
Pullavarkaat perii paha.






Ykskaks´- heistä heti rullaa
kaksi pitkää vehnäpullaa.






Leipäuuni kuuma viel´ on. -
Noin - nyt vehnäpullat siell´ on!






Puh! Nyt saavat ulos tulla,
kypsältä kun näyttää pulla.






Nyt jo heidän kuolleen luulis,
ellei kummaa ääntä kuulis.






Riks-raks-riks! - Kuin hiiret vaan
pojat jyrsii kuoriaan.






Kohta leipur paksu parkuu:
"Kauheata! Ne juoksee karkuun!"
                     *
Tää on kuudes kepponen.
Nytpä tulee viimeinen.

Viides kepponen


Jos on onnistanut ketä,
että hänellä on setä,
olkoon kohtelias tälle,
niin on setä hyvä hälle.
Aamuin kumarrus tee syvä:
"Hyvää päivää, setä hyvä!"
Päivän lehdet hälle kanna,
piippu sekä tulta anna. -
Tai jos kutiavi taikka
muuten syyhyy jokin paikka
sedän selkäpuolla siellä,
apuasi älä kiellä. -
Setä nuuskattuaan hiukan,
päästää aivastuksen tiukan,
heti siihen silloin keksi:
"Hyvä setä, terveydeksi!" -
Setä kotiin tulee illoin,
riisu hältä saappaat silloin,
tohvelit, yönuttu anna!
Aina parastasi panna
koita avuks sedän armaan.
Se on hälle mieliks varmaan. -
Maks ja Morits puolestaan
täst´ ei löydä huviaan. -
Onko kunnon teko tämä,
sedälleen min teki nämä!




Turilas on lintunen,
jonka tuntee jokainen.


Usein niitä metsän täyden
näkee puissa lentäin, käyden.




Maks ja Morits niitä siellä
pyydystelee riemumiellä.




Paperista suuri sarvi,
siihen turilaita parvi.




Saalis viedään nopeasti
sedän sänkyyn kavalasti.




Pian saapuu setä Kalle,
pistäytyy peiton alle.


Silmät hiljaa kiinni painaa,
kohta nukkuvi kuin vainaa.




Rip-rap-rip-rap! pörriäiset
kömpii esiin, häijyläiset!




"Huih!" hän huutaa, - "Mikä tää!"
Turilas kun käteen jää.






Katsohan nyt setäparkaa!
Kauhuissaan hän ylös karkaa.




Huih! - Jo taas saa niskastansa
yhden kiinni sormillansa.




Hirveätä on kuulla tätä
pörriäisten pörinätä.








Kauhuissansa setä Kalle
huitoo, potkii kaikkialle.




Ähä-kutti! Eipäs enään
tule turilaat nuo nenään!


Kalle-setä rauhassa
jatkavi taas untansa.






                   *


Tää on viides kepponen.
Kohta kuulet kuudennen.

Neljäs kepponen

Tärkeä on tämä noppi:
Ojahan ei kaada oppi. -
A B C ei yksin riitä,
liian tyhmäks jääpi siitä.
Taito kirjoituksen, luvun
kaunistavi ihmissuvun.
Laskutaito on myös hyvä,
viisauden lähde syvä.
Joka ainut opin sana
kuultava on vakavana.
Herra Killi vartavasten
ompi opettaja lasten. -
Maks ja Morits - senhän tietää -
ei voi tätä miestä sietää.
Opettajaa kunnioittaa
ei voi se, ken suutaan soittaa.
Tämän kunnon miehen tapaan
kuului, kun sai hetken vapaan
päivän kiirehitten lomaan,
heittäytyä lepoon somaan,
siinä hyvät sauhut vetää -
se ei pahoittane ketään. -
Mutta Morits Maksin kanssa
miettii konnankoukkujansa:
Saisko Killin piipun miten,
häntä säikyttää vois siten. -
Tulee pyhäpäivä kerran.
Killi temppelissä Herran








istuu varsin hartahana
urkujensa soittajana.
Mutta hänen kotonaan
pojat tekee kujeitaan




Maks hän huoneen nurkasta
kantaa Killin piippua.
Morits myöskin tekee työtään:
Ruutipullon toi hän myötään,
sitä taitavasti käyttää,
tup-tup-tup-tup! piipun täyttää. -
Sitten kotiin aika hoppu.
Kirkonmeno on jo loppu.


Killi kirkon ovet vääntää
lukkohon ja sitten kääntää
kulkunsa jo kotiin päin




- täytetty on virka näin -
nuottikirjat mukanansa,
syvä rauha tunnossansa.




Sitten kiitollisena
sytyttää hän piippunsa -




lausuin: "Onni verraton
kodin rauha sentään on!"








Pum! Nyt sattuu hirveää!
Piipun koppa räjähtää.




Kahvipannu kuppeineen,
mustepullo kynineen,
uunit, pöydät, tuolitkin -
kaikki lentää sekaisin.


Haihduttua jonkin verran
savupilven - kiitos Herran! -
aivan elävänä vielä
makaa Killi-Ukko siellä.






Mutta niinkuin neekerillä
musta nyt on naama sillä.
Ennestään ol´ tukka harva,
nyt on poissa joka karva.


Opettajaks lasten ken nyt,
Killi kun on mustaks mennyt?
Kuka hänen virkans´ täyttää,
hän kun tuollaiselta näyttää?




Mutta - se on kauheaa nyt -
mistä ukko sauhut saa nyt?
Muunhan kaiken aika korjaa -
piippua ei saa niin sorjaa.
                *
Tää on neljäs kepponen.
Kohta kuulet viidennen.