kunnon leipurit ne tuhlaa
paljon sokeria noihin
pulla-, torttu-taikinoihin,
Maks ja Morits kovin halaa
jotain makeata palaa.
Mutta leipuripa aina
oven lujaan lukkoon painaa.
Varkaisiin ken haluaa,
piipun kautta mennä saa.
Siitä sisään siis näinikään
mustina kuin korpit ikään!
Hupsis! Laariin putoavat,
vehnäjauhoon sukeltavat.
Kas! Nyt Morits sekä Maks
vaihtui liidun-valkeaks.
Tuoll´ on rinkeleitä rivi.
Sinne pojat kiirehtivi.
Raks! Nyt tuoli alta hajoo!
Pojat taikinahan vajoo.
Taikinassa uituansa
täss´ on nyt he kauhuissansa.
Saapuu leipur´ möhömaha.
Pullavarkaat perii paha.
Ykskaks´- heistä heti rullaa
kaksi pitkää vehnäpullaa.
Leipäuuni kuuma viel´ on. -
Noin - nyt vehnäpullat siell´ on!
Puh! Nyt saavat ulos tulla,
kypsältä kun näyttää pulla.
Nyt jo heidän kuolleen luulis,
ellei kummaa ääntä kuulis.
Riks-raks-riks! - Kuin hiiret vaan
pojat jyrsii kuoriaan.
Kohta leipur paksu parkuu:
"Kauheata! Ne juoksee karkuun!"
*
Tää on kuudes kepponen.
Nytpä tulee viimeinen.
